Omakuva #1

image1-2

Rakas päiväkirja,

Tämä on tämmönen ihan perusselfie Otin sen Kiasman aulassa nopeasti ennen meidän palaverin alkua. Tämmönen perusselfie, litistetty perusselfie, laitoksen instituution lititstämä selfie. Minä . Mikä ihme siinä instituutiossa on. Tai instituutioissa on, että jotenkin rupee mahassa läpättämään, ahistaa, pissa tulee housuun. Jotenkin sitä on väärin. Väärin sille instituutiolle ja väärin itselleen, että tulee semmoseksi kaksiulotteiseksi, litistyneeksi itsekseen. Kaikki jutut tuntuu jotenkin banaaleilta, syntyessään kuolleilta, idioottimaisilta. Että sitä vähentää itseään. Institutioissa on hienot puitteet, kauniit lattiat tilantuntu ja akustiikka jossa ei voi kuulla ketään yksittäistä, kuuluu pöpinää ja pulinaa. Mulla taitaa olla jotain auktoriteetteja vastaan. Tämä rakennus on auktoriteetti. Se seisoo tässä majesteettisesti keskellä kaikkea majesteettisessa täydelisyydessään ja se rajaa tyypit ketä pääsee sisälle ja ketkä jää ulos Me ollaan nyt sisällä se tuntuu omituiselta ja etuoikeutetulta me ollaan etuoikeutettuja, ollaanhan me valkoisia keski-ikäisiä ja keskiluokkaisiakin. niin mutta siis ihmettelen että mitä teen täällä miksi minä miksi me miksi miksi miksi miksi miksi miksi . Jotain siinä mitä me tehdään tässä että mä kirjoitan nyt sensuuritta Tai siis Yritän kirjottaa sensuuritta sen mitä ajattelen niin siinä on jotain joka ainakin o,masta mielestäni on jokin joka ansaitsee ehkä tulla asetetuksi tähän isntitutioon joka on ajateltua kuratoitu möhkäle täällä näillä on valtaa täällä näillä on rahaa täällä näitä ei kait huolestuta. En tiedä mutta siis mua pelottaa olla täällä koska tää paljastaa sen miten vähän valtaa mulla on. Tai siis että palajastaa sen miten kuuliainen olen että miten uskon auktoriteetteihin miten uskon kun joku ”mahtavampi” sanoo jotakin miten vähän pelästyn kun joku jolla on valtaa sanoo jotakin vaikka ei sanoisi edes mitään mahtavaa. niin silloin helposti litistän itseni ja muutun pelokkaaksi. Mutta siis tänään on heinäkuu ja kesä ja kesällä kaikki tuntuu jotenkin huolettomammalta ja kaikkeen tekemiseen tulee semmonen terveellinen välinpitämättömyys. Ehkä se on keveyttä. Keveyttä möhkäleen sisällä.

T. MInä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s