Rakas päiväkirja,

Piirsimme aamupalalla omakuvat 8-vuotiaan lapseni kanssa. Heräsin seitsemältä. Olin väsynyt ja olen väsynyt nyt päivän päätteeksi. Luin aamulla Ecofeminism – historiikkia, perusteosta käsitteen kehityksestä. Mietin eläimiä, kanoja ja koiria enimmäkseen tänään. Kanoja, koska vastikään olin esityksessä, jossa kanat ja kukko esiintyivät minulle ja koska kirjassa kuvailtiin eläinten turvakotia ja uuden kukon sosialistumista parven jäseneksi. Koiria, kun heitä tapaa joka päivä ja yhden kanssa olimme tänään samaa aikaa kylässä ihmeellisellä kummilapsellani. Tietoisuuteeni puskee Suomenlinnan turistilaumat ja tunnin jonotus paluulauttaan, kanat, koirat, lapset ja lapsiperheen hektisyys, uusi koti, josta kirjoitimme juuri äsken vuokrasopimuksen rakkaani kanssa (olen aaltoillut jännityksestä ja innostuksesta väsymykseen koko päivän), vesisade, savutofun maku suussani, huomisaamun junamatka Pohjanmaalle ja pakkaamattomat laukut, Simpsonien äänet televisiosta, kitaran näpyttely vierestäni. Asioiden jatkuva ohivirtaus.

t. minä