Omakuva #3

Rakas päiväkirja,

Kello on neljätoista nolla neljä mä oon Lohjan ABC:n parkkipaikalla, istun autossa, ajoin tänne just Helsingistä, autolla —– olin laittanu kelloon hälytyksen tehä tämän päivän selfie kello 14 mm ja nyt mä oon tässä. Mä oon yrittäny olla miettimättä sitä etukäteen että mitä aion puhua tässä mutta se on ollu hyvin vaikeaa, jotenki muistin sen ja valmistauduin siihen ja koitin miettiä jotain hienoja ajatuksia mitä mulla olis (maiskaus) öö ja miten ne liittyis jotenki, mu-muhun yksilönä mutta myös hienosti nivoutuis tähän yhteiskunnalliseen tilanteeseen tai johonkin suurempaan ihmisyyteen. Ainoo mitä mulla pyöri päässä oli mun ihmissuhdeasiat. Öm tämmöset, romanttiset ihmissuhdeasiat. Miehet. Ja sit se tuntu jotenkin naurettavalta, että tätä, tää, tätäkö mä taas oon miettimässä ja — miten (maiskaus) jotenki tavallaan noloa se on, noloa se on, että siitä asiasta on mulle viime aikoina tullu hyvin — jopa niinku pakkomielteistä tai semmosta, se ei oo kokonaan pakkomielteistä koska mä tiedostan sen, sen mutta mä musta tuntuu, että mä oon antautunu sellaseen niinku (huokaus) parinetsinnänsuohon mihin mä en oo koskaan tai koskaan ehkä sanotaan viiteentoista vuoteen uskaltanu antautua, mä en jotenki enää jaksanu pidätellä sitä energiaa, se ei pysyny enää aisoissa, ja sitten mä vaan päätin että mun on pakko mennä sinne, sitä asiaa kohti ja mullon jotenkii, mä oon vuosikausia tehny semmosta tietosta sisäistä työtä ja se jatkuu edelleen ja jotenkin m-m-mmä olin niinku — ajat tai jotenkin mä ajattelin että että että mä en niinku mä en halua olla niin eläimellinen tai mä en halua olla niinku muut ihmiset, mä haluan olla niinkun öö irti tosta tollasesta niinku — mating gamesta niinku mun yks tuttava sano mulla, että tää elämä on mating game, ellei ellei siinä oo mitään niinku jotain korkeemman tavoittelua tai tietosuutta mukana ja mä ajattelin että mä oon parempi ku muut ku mä en lähe siihen mukaan, mutta sitten mä tajusin, että mä kielsin itsestäni jotain osia ja kieltämällä jotain asioita itsessään ei voi tulla kokonaiseks. Niinpä mä nyt ryömin täällä ihmissuhteiden suossa ja jotenki mulla tuli äsken mieleen sanat järki, tunteet ja keho, että miten ne kaikki on äh tai jotenki että että hhh että kaikkien niiden ihmisen osa-alueiden ööömh — kautta mä voin mä niinku koen tätä tätäkin asiaa ja mä oon hirveesti viime aikoina kiinnittäny huomiota mun rintakehään ja mun hartioide asentoo, mä sain fysioterapeutilta ohjeita miten mä voisin parantaa mun ryhtiä ää mulla on sellanen ää muodostumassa semmonen niinku hartiat menee eteenpäin ja mä huomaan tosip usein mu (maiskaus) totaa arjessa että miten mä niinkö kierrän tai oon siis lysyssä kierrän siis hartioita sisään ja suojelen niinku sitähän se on että suojelee tätä rintakehän sydämen aluetta ja nyt mä oon yrittäny tietosesti, tai mä oon yrittäny kiinnittää siihen huomiota ja korjata sitä mun asentoo ja eilen —- no ehkä mä en halua puhua siitä, nyt mä puhun tästä mitä on mulla on tosi kuuma mä istun autossa ja mullon pissahätä — ja musta tuntuu että tää oli nyt tässä.

T. Minä

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s