Omakuva #16 – tammikuu 2017

Byähmlöhmblöb. bummbskrrrts. bu bu bu bum. BIbubimbskrakkkkkkkk. Krtsss  bu bu bummmmmms. BBAuuauaua. TSss sstssskffkfkfkfkfkfkf. Kun lapseni oli pieni hän kirjoitti tietokoneella kirjaimia. Kirjaimia peräkkäin.

Etsin hiljaisuutta. Paikkaa sanojen takana. Jossa kirjaimet sekoittuvat ääniksi. Sekaisiksi sotkuiksi. Hiljaisuuden kohinoiksi.

Yöpaidassa kotona.

Etsin yöpaidan ulottuvuutta kaikkialle. Möhnäistä, vellovaa, eteen päin kaatuilevaa, takertelevaa, haukottelaa, huojuvaa, leppoista löntystelyä elämisen läpi. Yöpaidan suojista avautuvaa ymmärrystä ja kirkkautta suuriin kysymyksiin. Pehmeiden haukotusten aaltojen seasta esiin piirtyvää tietoa.

Sanojen reunoilla ja kirjainten keskellä olemista. Ees sun taas antautumista. Ei minnekään menemistä, mutta tässä pysymistä ja tästä jonkin ymmärtämistä.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s