Omakuva #17 – helmikuu 2017

Pitäisi lähteä viikonlopuksi meditoimaan. Vähän hirvittää, kun viimeiset kolmisen viikkoa on mennyt työkiireiden ja kevyen tissuttelun parissa. Aurinkokin on ruvennut pilkahtelemaan taivaalla. Olo on levoton, mieli harhailee, sukupuolivietti ja seikkailunhalu suuntaavat energiaa ulospäin. Työkiireistäkin tavallaan nautin: kun joutuu konkreettisesti tekemään päätöksiä ja rakentelemaan asioita kummempia miettimättä, olo tuntuu vahvalta ja epäneuroottiselta. Ymmärrän hyvin niitä myyttisiä Audi-miehiä, jotka tekevät uraa päättäväisesti, tuntevat olevansa hyviä työssään ja ohittelevat kiireisen oloisena seutuliikenteen busseja Länsiväylällä. Oikein suunnattu  tahto voi olla tyydyttävää läsnäoloa, jossa oma itse ei enää olekaan keskiössä. Ulkopuoliset asiat virtaavat läpi ja ihminen on funktionaalinen osa jotain liesituuletin-bisnestä, tai mikä se työnkuva sitten onkaan. Sama energia jatkuu vielä pitkälle iltaan ja silloin saa vaimo kyytiä.

No, viikonloppuna kuitenkin istuskelen pääasiassa silmät kiinni paikoillani ja kuuntelen välillä puheita Buddhan kuolemasta ja parinirvanaan astumisesta. Ja pelkoahan tämä levottomuus ja vastustelu osittain on. Kunhan ei rupeaisi liikaa ahdistamaan? Mutta eiköhän tämä mieliala pian oikeanlaiseksi asetu.  Jos nyt muutaman keskittyneen sisään- ja uloshengityksen saisi viikonlopun aikana hengitettyä.


Ja se kevät, sehän tulee joka tapauksessa.
Ja minä osaan hypätä siihen kuin rotkoon.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s